Tutustuin mieheeni lukion ensimmäisellä luokalla vuonna 2003, hän oli silloin toisella vuodella. Suoritimme kumpikin lukion 2,5-vuodessa, hän valmistui jouluna 2004 ja lähti seuraavan vuoden heinäkuussa armeijaan. Itse valmistuin vuoden 2005 joulukuussa ja aloitin työt elintarvikealan tuotantopuolella.
Menimme naimisiin maaliskuussa 2006, koska minut on kasvatettu välttämään esiaviollista seksiä. Perheeni ei kuitenkaan ole uskossa, vaan ihan ateisteja eli kirkkoonkaan emme kuulu. Meidät on vaan kasvatettu siihen, että mikään kiire sänkypuuhiin ei ole. Oma äitini varsinkin painotti tätä minulle, koska ilmaisin 16-vuotiaana kärsiväni vauvakuumeesta! Eihän sen ikäisenä siitä tiennyt mitään, nyt sen vasta tuntee oikeasti!
Halusimme kumpikin perustaa perheen pian. Yksi syy tähän oli haaveilemani kätilön ammatti, ja minusta tuntuu että pätevällä kätilöllä pitäisi olla myös henkilökohtaista kokemusta synnytyksestä ja siihen liittyvästä hoidosta. Ei pahalla synnyttämättömiä kanssasisaria kohtaan. Ja voihan kätilöt tietysti olla miehiäkin.. Tottakai halusimme lapsia myös muista syistä, rakastamme lapsia valtavasti!
Tulin raskaaksi heti, huhtikuussa tein jo positiivisen testin. Mieheni aloitti metallialan opinnot heti palveluksensa päättymistä seuraavana syksynä. Esikoispoika syntyi vuoden 2007 tammikuussa, kaikki oli ihanaa ja esikoinen oli aina tosi helppo vauva!
Jo kuukauden päästä synnytyksestä poin valtavaa vauvakuumetta, eikä mieskään pistänyt pahakseen, kun pyysin että emme käyttäisi ehkäisyä, annettaisiin lupa seuraavallekin lapselle. Ja niinhän siinä kävi, että tutut kokopäivän aamupahoinvoinnit alkoivat jo toukokuussa. Haimme kesällä asuntolainaa ja ostimme 100 neliöisen rivitaloasunnon lähempää kouluja ja päiväkoteja.
Pikkuveli syntyi helmikuussa 2008 hätäsektiolla. Tämä synnytys oli minulle traumaattinen, koska synntytys lähti käyntiin syöksysynnytyksenä. Eikä siinä vielä kaikki, vaan pienen syke hiipui ja hiipui, ja lopulta jouduttiin hätäsektioon, että saataisiin vauva elossa maailmaan. Onneksi kaikki päättyi hyvin, ja pääsimme pojan kanssa kotiin viikko synnytyksen jälkeen. Tämä vahvisti esikoisen odotusaikana syttynyttä kipinää kätilön ammattia kohtaan.
Mies valmistui vuoden 2008 jouluna ja sai heti vakipaikan. Syksyllä 2009 hän jäi lasten kanssa kotiin tehden kolmea yövuoroa viikossa, kun itse aloitin opiskelun kätilöpuolella.
Laitoimme pojat perhepäivähoitoon 2010 keväällä ja mies palasi kokoaikaiseksi töihin. Esikoinen aloitti ensimmäisen luokan viime syksynä ja itse valmistuin viime jouluna kätilöksi ja pääsin heti töihin vakiosopimuksella. Nyt kuitenkin on ihan hirveä vauvakuume päällä, kun tuo meidän vauvakin aloittaa koulun tänä vuonna! Kauheeta kuinka aika meneekin äkkiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti